Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

      Lehtien Kirjoittamaa!

                                                                                                            

Nro 1: Hirvikoiralehti 3/2007

Teema sivut: Kokemuksia koiran koulutuksesta.

Haastattelija: Heidi Kemppainen

Nimi ja asuin paikka?

Mikko Karjalainen, 29 vuotta. Savon ja karjalan rajamailta Punkaharjulta.

Kuinka kauan olette harrastaneet koiria ja mitä metsästätte ja harrastatte koirillanne?

Olen harrastanut hirvikoiria jo 16 vuotta. Tuomarikortti minulla on ollut vuodesta -94. Olin 13-vuotias kun valitsimme ensimmäisen hirvikoiran isäni kanssa vuonna -90, se oli jämtti narttu täältä oman pitäjän alueelta. Aivan alkuajoista asti hirvenmetsästys ja haukkukokeissa käyminen tuomarina kuin oman tallin koirilla on joka syksyistä rutiinia. Vuonna 2001 perustin kennelin Sutelmankorven. 2003 syntyi kaveripohjalta ns. sutelmankorpelaisten koirateami Karjalainen-Toivanen, jolla pyöritetään koiratoimintaa syksyisin lähes täysipäiväisesti. Alkusyksyn panostus on ollut vahvemmin karhun metsästyksessä, näin ollen metsästyskausi pääsee alkamaan hyvissäajoin  mukavasti.

Millaisia koiria teillä on ollut ja mitä häkeistä löytyy tällähetkellä?

Minulla on ollut kolme jämtti narttua, joista Kva ja Mva. Harmaa uros ja karkeakarvainen kettuterrieri narttu ,KVA. Ensimmäisestä Jämttistä tuli oivallinen pyyntikoira ja muut ovat tulostasoltaan pärjänneet vähintäänkin hyvin. Tällä hetkellä häkistä löytyy neljä jämtti nuorikkoa, jotka on hankittu varmoista käyttölinjoista, jalostusta ja karhunmetsästystä silmälläpitäen. Sanni 1,5v, Suuntavaiston Siru 1,3v, Ruusa 1,4v ja nuorin handleri Elimon salon Rommi.

Oletko huomannut joitakin eroja harmaissa ja jämteissä kouluttaessa käyttöpuolta?

Mielestäni eroavaisuutta on rotujen välillä jonkin verran. Riippuu kyllä siitä mitä työskentely osa-aluetta analysoidaan. Harmaa on alkujaan itsenäisempi ja taasen jämtti vaatii toisinaan enemmän isäntä suhdetta. Molemat rodut toki vaativat koulutuksella työskentelyyn hienosäätöä. Valmista koiraa kun ei olekkaan, joka ei isännän neuvoa kaipaa. Mielestäni isäntä voi tietyllä tavalla vaikuttaa ja vahvistaa rotuun katsomatta koiran hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Nuorena on hyvä vahvistaa koira-isäntä suhdetta, siitä on hyötyä tulevaisuuttakin ajatellen.

Jokainen koira on yksilö ja yksilöistä on pystyttävä erottelemaan niiden hyvät ja heikot ominaisuudet ja siten suunnata koulutusta tiettyihin asioihin. Koiraa on pystyttävä kouluttamaan ja kohtelemaan yksilönä. Joskus toiselle koiralle tuhraatuu  opettamiseen aikaa enemmän kuin toiselle. Rotujen välisiä eroavaisuuksia en tässä niinkään osaa mennä erittelemään. Pennuissa kiinnitän huomiota luonteeseen, vainuihin, liikkumiseen ja mieltymyksiin. Arvostan jälkivainuista koiraa ja mieluusti se saisi olla jälki+ilmavainuinen, silloin koiran löytökyky on varmempi ja käyttö alue laajempi Tarkkaa  jälkityöskentelyä on hyvä harjoitella hihnassa niin veri kuin riistankin jäljillä.

Hakuun, laajuuteen ja ohjattavuuteenkin isäntä voi vaikuttaa paljonkin. Kiirehtimällä metsässä voidaan pilata hyvänkin hakijan ja löytäjän alku. Koirasta muuten tulee helposti isännän etsijä ja isännästä taasen se riistan löytäjä.

Millaisia kokemuksia sinulla on molemmista roduista vuosien varrelta?

Itse pidän varhaiskypsistä koirista, vaikkakaan se ei ole huipulle pääsemisen tae. Arvostan kuitenkin malttia riistan ensikosketuksissa. Sen muistaa viimeistään sitten kun on saanut kokea omakohtaisesti "mahalaskun" koiran koulutuksessa. Omista koirista todellista varhaiskypsyyttä näytti harmaa, joka sienestys reissulla päräytti haukkumaan hirveä jo 5kk iässä. Ensimmäinen kaato tulikin sitten jo pari viikkoa myöhemmin. Jämtti kypsyy mielestäni pidempään harmaaseen verrattuna.

Se on paljon itsestään kiinni millaisen koiran itselleen haluaa. Tuntuu kuin muutamat osaisivat lähes aina kouluttaa itselleen pelaavan koiran, ja toisilta se ei koskaan onnistu.

Henkilökohtaisesti luokittelen koirat kolmeen kastiin. Kilpakoirat, Sitkeät koirat ja pyyntikoirat. Kilpakoirat on hyvä esimerkki siitä kuinka hyvä riistavietti ja yhteistyö ovat huipussaan ja koe pisteet ovat yli 90p. Itse arvostankin sitkeitä koiria ja perään antamatonta riistaviettiä.

Pitää olla rehellinen ja tunnustaa oman koiran vahvuudet ja heikkoudet. Ja jos mikä on koiramiehen mitta, pystyy rehellisesti tunnustamaan kaverin koiran hyvyys yli paatuneitten roturajojen. Avoimuudella päästään siihen parhaimpaan lopputulokseen.

Mielestäni Harmaiden ja jämttien välinenkuilu on kaventunut jalostuksen ansiosta vuosien saatossa. Koulutettavuudessa on molemissa roduissa edelleenkin omat haasteensa. Kaikista koirista ei saa huippua tekemälläkään oli suvut kuinka hyvät tahansa ja rotu mikä hyvänsä.

Se minkä eron olen huomannut selkeästi rotujen välillä on haukun tiheys ja peittävyys. Harmaa on tässä vielä asteen edellä, mutta jalostuksen ansiosta tämänkin osa-alueen erot alkavat jäädä varsin pieniksi.  Jämttin etu rotujen välisessä väännössä on hyvä veteenmeno herkkyys ja hyvä kulkuisuus lumi-olosuhteissa.

Paremmuutta roduista sen enempää en osaa ottaa kantaa, on makuasia kumpaa rotua haluaa kannattaa. Jos haluaa eka syksyksi rokkaavan koiran on harmaa silloin varmempi valinta. Jämttin kohdalla voinkin sitten puhua omista mieltymyksistä. Se on näitä ainaisia ikuisuus kysymyksiä. Ratkaisevin tekijä rodunvalinnassa onkin mielestäni millaisen joka päiväisen kaverin ja perheen ilahduttajan ja ilon aiheen itselleen haluaa.

Nro 2: Puruvesi lehti to 13.12.2001

Bella on eräkoira kuonosta hännänpäähän.

Punkaharjun vuoden eräkoiran tittelillä palkittu Bella on nuori iältään, kuten isäntänsäkin Mikko Karjalainen. Parivaljakko on hankkinut kuitenkin jo paljon tunnustuksia ja menestystä.

Yksi karhukin saatu haukusta

Mikko karjalaisen Bella vuoden eräkoira

Ansioituneet koiramiehet ovat yleensä vanhempaa väkeä ja perjantaina Pakkaspirtin eräsavuilla palkittu 23-vuotias Mikko onkin nuorin Punkaharjun vuoden eräkoiran omistaja kautta aikojen. Mikon kolmen ja puolen vuoden vanha Jämtlanninpystykorva narttu Bella ei ole pilattu iällä sekään, mutta saavutukset ovat sitä luokkaa, että vuoden eräkoiran valinta ei tänä vuonna tuottanut suuriakaan vaikeuksia.

Lieksasta Esa Määtältä haettu Bella tuli käyttövalioksi 2,5vuotiaana ja tähän mennesssä sen haukusta on kaadettu 14 hirveä ja yksi karhu. Viime vuonna Bellan avustuksella Satulavaarasta ammuttu kontio onkin todistettavasti ainut Punkaharjulaisen koiran haukusta kaadettu karhu tällä hetkellä. Käytännön metsästyksen lisäksi Bella on kunnostautunut myös haukkukoe puolella.

Tähän mennessä Bella onkin haukkunut jo kahdeksan koe ykköstä. Mikko kiitteleekin kaikkia ihmisiä jotka ovat olleet mukana pyörittämässä koko touhua. Monelle ei tule monestikkaan edes mieleenkään kuinka paljon mm. haukkukokeitten järjestäminen vie vapaaehtois työvoimaa ja aikaa. Paras harrastus jota olen koskaan harrastanut on nämä hirvikoirat. Olempa sitten missäpäin maailmaa, tulen tätä harrastusta varmasti aina tekemään jossain muodossa. - Mikko kehuu vuolaasti rakkaita harrastustaa. Lopuksi isälle kiitos koiran treenaus ja ruokinta avusta.

- Heimo Paakkinen- Puruveden päätoimittaja

Nro 3. Puruvesi lehti 22.12.2008

Fin Kva Jämtlanninpystykorva Sutelmankorven Sulo vuoden eräkoira 2008!!

YSTÄVÄNÄ METSÄLLÄ JA ELÄMÄSSÄ..

  Kesälahden vuoden eräkoiraksi valittiin erätulilla käyttövalio jämtlanninpystykorva uros Sulo. Hirvihaukun taitaja ja taitava metsäkoira on saanut aivan pennusta lähien hyvän koulutuksen, johon on kuulunut muiden muassa verijälki- ja tottelevaisuus koulutusta. Sulon kasvattaja on Punkaharjulainen Mikko Karjalainen.

     Toivanen suosittelee kaikille hirvikoirakokeita, joilla vain siihen soveltuva rotu sattuu löytymään. Toivanen kertoo että metsällä käy paljon koiria, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta. Vaikka nämäkin koirat pärjäävät metsällä erinomaisesti, niin Toivanen suosittelee silti koulutuksen harkitsemista. -Siinä saa koira hyvää treeniä ja ihminen uusia kavereita. -Nämä hirvikoiraihmiset on olleet hyvin talkoohenkisiä, Riitta Tolvanen jatkaa.

NÄYTTELYISSÄ JA KOKEISSA

    Jokaisessa ammatissa on aina omat vaaransa, eikä niiltä säästytä myöskään hirvi koirankaan työssä. Sulolle on käynyt uran aikana kaksi vakavahkoa onnettomuutta, joista se onneksi on selvinnyt pelkällä säikähdyksellä. Marraskuussa 2007 Sulo sai epäonnisesti metsästäjän ampuman luodin kuonon varteensa ja Lokakuussa 2008 hirvi pääsi potkaisemaan sitä, sillä seurauksella, että lannerangan kolmanteen nikamaan tuli hiusmurtuma. Isäntä Timo Toivanen haluaa jakaa kiitostaan koiraan ja metsästykseen liittyvissä asioissa Mikolle, Reijolle, Jönnille ja Artolle. Sukunimien käyttäminen ei tässä yhteydessä ei ole Toivasen mukaan tarpeen, sillä kiitetyt kyllä tunnistavat itsensä pelkän etunimen perusteella.

RAPATESSA ROISKUU

     Käyttövalion arvon Sulo hankki neljän eri haukkukokeen jälkeen Juvalla, Ilmajoella, Parkanossa ja viimeisimpänä Mikkelissä. Kokeet pidettiin aikavälillä 29.10.2005-15.12.2007. Erinomaisen jälkivainun, seuraamistaidon ja varman hirven löytämisen lisäksi isäntä Toivanen näkee Sulossa ja saman rotuisissa koirissa yhden erityisvahvuuden. -Kun ollaan ääriolosuhteissa eli vaika lunta on paljon, niin siinä "jämti" on hyvä, hän sanoo. Tämä selviää, kun katsoo Sulon vantteraa olemusta ja tassuja. Voi hyvin kuvitella, että niillä pystyy kulkemaan myös vaikeissakin olosuhteissa.

     Hirvihaukunnan ohella Sulo on ehtinyt olla myös näyttely koirana pentuluokassa, junioriluokassa ja viimeisimpänä avoimessa luokassa. Kaksi jälkimmäistä näyttelyä pidettiiin Punkaharjulla, mutta ensimmäinen pentuluokan näyttely Joensuussa.

     Sulon vahvuuksiin kuuluu vahva ja periksiantamaton luonne. - Se löytää hyvin hirven ja pystyy haukkumaan sitä pitkiäkin aikoja, eikä heti luovuta, Toivanen kehuu koiraansa.  Hirvikoiran päätehtäviin kuuluu hirven haukkuminen, pysäyttäminen ja tarvittaessa myös seuraaminen. Seuraamisessa Sulo onkin erittäin vahva, sillä se on pystynyt parhaimmillaan seuraamaan jopa 30 kilometrin pituisen matkan, eikä se kaihda myöskään uimalla seuraamista.

   Omistaja pariskunnalle Timo toivaselle ja Riitta Tolvaselle Sulon ja tämän "pikkusisko" Siru ovat paljon enemmänkin kuin työvälineitä metsästyksessä. - Nämä ovat myös seurakoiria. Jotkut käyttävät koiriaan niin, että ne otetaan metsästyskauden alussa aitauksesta ja laitetaan sen päättyessä sinne takaisin. Se tuntuu meistä pahalta, Tolvanen sanoo. 

    Juuri tällä hetkellä Sulo näyttää tyytyväiseltä. Tämän vuoden jahdit alkavat olla jo ohi, mutta uusia haasteita odotellessa voi leikkiä "pikkusiskon" kanssa ja käydä vaikka naapurissa kyläilemässä. Mikäs sen parempaa. -toimittaja : Ville Hirvonen-

©2018 Sutelmankorven kennel - suntuubi.com